Esok-verkosto

Sosiaalinen media ja saavutettavuus

Ilona Laakkonen ja Hannu Puupponen

Johdanto

Sosiaalisen median välineitä hyödynnetään korkeakouluissa viestinnässä ja opiskelussa. Blogeja, wikejä ja muita sovelluksia voidaan käyttää monin tavoin esimerkiksi

  • sisäisen ja ulkoisen viestinnän
  • kirjoittamisen ja julkaisemisen
  • tiedonrakentelun
  • reflektion
  • yhteistyön alustoina.

Sosiaalisen median merkitys on ennen kaikkea sen perusarvoissa: se edistää avoimuutta, aktiivista keskustelua, osallistumista ja yhteistä tiedon rakentamista. Se tarjoaa mahdollisuuden luoda uudenlaisia oppimisen, viestinnän ja työnteon kulttuureja.

Sisällöntuotannon ja julkaisemisen mahdollisuudet muuttavat myös valtasuhteita. Oppijalähtöiset toimintatavat edistävät parhaimmillaan opiskelijoiden osallisuutta koulutuksen tuottajina, ei vain kuluttajina.

Sosiaalisen median opetuskäytön linjauksissa tavoitellaan kaikille oppijoille tasavertaisia mahdollisuuksia sosiaalisen median hyödyntämiseen oppimisen ja viestinnän tukena, yhtenä mediataitona, ja sosiaalisen median yhteiskunnallisen roolin ymmärtämiseksi. (1) Sosiaalinen media voi myös toimia tasavertaisuuden edistäjänä, kun verkostot ja yhteistyömahdollisuudet ovat käsillä ajasta ja paikasta riippumatta. Saavutettavuus on yksi tasavertaisten mahdollisuuksien edellytys.

Yleisesti saavutettava, harvoin esteetön

Saavutettavuus vammaisten henkilöiden kannalta ei useinkaan nouse kaupallisten palveluntuottajien tai heidän organisaatioasiakkaidensa prioriteetiksi. Niinpä vammaisten palvelujen käyttäjien tarpeita tai saavutettavuussuosituksia ei ole useinkaan otettu huomioon sosiaalisen median välineitä suunniteltaessa.

Monille vammaisille ihmisille sosiaalisen median mahdollisuudet luoda, muokata ja jakaa asioita sekä keskustella niistä verkossa ovat vieläkin tärkeämpiä kuin suurelle yleisölle. Palvelujen esteellisyys onkin herättänyt runsaasti kritiikkiä. (2)

Viime vuosina monet yritykset (esimerkiksi Facebook, Google, LinkedIn, YouTube, Microsoft) ovat reagoineet asiakaspalautteeseen ja vammaisjärjestöjen vaatimuksiin esteiden poistamiseksi. Edistystä on tapahtunut, ja monet palveluista ovat ainakin jossain määrin saavutettavia. Yleisiä ongelmia vammaisille sosiaalisen median käyttäjille ovat kuitenkin edelleen

  • videoiden tekstitysten puuttuminen
  • kuvien tekstivastineiden puuttuminen
  • riittämättömät värikontrastit
  • tekstin koon säätämismahdollisuuden puuttuminen
  • sisällön eri osien otsikoiden puuttuminen
  • huono navigoitavuus näppäimistöllä
  • ongelmat hallita toimintoja näppäimistöllä
  • huono yhteensopivuus apuvälineiden kanssa (2, 3).

Opetuksen ja viestinnän saavutettavuuden varmistamiseksi on tärkeää, että tarjolla olevien välineiden edut ja puutteet selvitetään ennen käyttöön ottamista. Sosiaalisen median palvelujen ajoittain yllättävienkin päivitysten vuoksi tarvitaan myös jatkuvaa laadunseurantaa.

Osan ongelmista (esimerkiksi kuvien tekstivastineiden puuttumisen) ja laadun vaihtelun aiheuttavat sosiaalisen median käyttäjät tehdessään päivityksiä palveluihin. Saavutettavien sisältöjen tuottamisen tulisi olla osa korkeakoulun toimintapolitiikkaa. Saavutettavan tieto- ja viestintäympäristön edellytys on sekä henkilöstön että opiskelijoiden riittävä osaaminen.

Sosiaalisen median saavutettavuuden toteuttaminen ja arvioiminen

Valmis ratkaisu vai oma tuotanto?

Valmiiden palvelujen ottaminen käyttöön ei ole ongelmatonta. Monet sosiaalisen median palvelut pyrkivät kattamaan kulunsa ja ansaitsemaan omistajilleen tuloja mainonnalla ja markkinoinnilla. Voiko korkeakoulun opiskelijoilta tai työntekijöiltä edellyttää sitoutumista tällaiseen markkinoinnin edistämiseen? Onko tarjolla palvelua, joka vastaa pedagogisiin toiveisiin ja tarjoaa riittävän tiedon opetuksen kehittämiseksi? Ovatko palvelun käyttäjäehdot riittävän selvät ja kaikin osin hyväksyttävissä? Onko palveluntarjoaja uskottava tietoturvan suhteen?

Aina vaatimusten mukaista palveluratkaisua ei löydy valmiina eikä sitä haluta teettää. Useissa korkeakouluissa on pedagogiikan, viestinnän ja tietotekniikan osaamista toivotunlaisten järjestelmien kehittämiseksi omatoimisesti. Omissa tuotannoissa järjestelmän saavutettavuuskin päästään varmistamaan suunnittelun alusta lähtien.

ESIMERKKI Verkkopalvelun integrointi Campus Conexus II (01/2011-12/2013). Tampereen yliopisto.

Saavutettavuuden tietolähteitä

Sosiaalisen median palvelujen kirjo on laaja ja nopeasti muuttuva. Moni palveluntarjoaja ei tiedä tai kerro välineidensä saavutettavuudesta. Sosiaalisen median välineiden saavutettavuudesta voi hankkia tietoa

  • testaamalla ja arvioimalla itse
  • sosiaalisen median palvelujen ohjeista ja kuvauksista
  • käyttäjäkokemuksista
  • internetin yhteisöistä, kuten keskustelupalstoilta, blogeista ja wikeistä
  • asiantuntija- ja käyttäjäryhmiltä
  • hallinnon ja muiden organisaatioiden ohjeista ja koulutuksista
  • raporteista ja artikkeleista.

Valtaosa sosiaalisen median palveluista avautuu verkkoselaimella. Vain joidenkin palvelujen käyttämiseksi on asennettava oma sovelluksensa (esimerkiksi Spotify, Skype ja Steam). Yksi mahdollisuus saavutettavuuden arvioimiseksi on soveltaa verkkosivujen saavutettavuuden arviointimenetelmiä. Useiden palvelujen arvioinnissa on otettava huomioon mahdollisuudet toimia eri tehtävissä, esimerkiksi lukijana, keskustelijana ja sisällön tuottajana. Tutustu myös artikkeleihin Multimedia ja saavutettavuus sekä Reaaliaikainen osallistuminen ja saavutettavuus.

Useiden eri arviointimenetelmien käyttäminen

Voittoa tavoittelematon saavutettavuusjärjestö Media Access Australia vertasi suosituimpien sosiaalisen median välineiden (Facebook, Twitter, YouTube, Skype, LinkedIn, Google+, Blogger ja Wordpress) saavutettavuutta menetelminä

  • verkkosisällön saavutettavuusohjeen tiivistetty WCAG 2.0 at a Glance -tarkistuslista
  • SortSite-automaattitesti
  • ruudunlukuohjelmalla toteutettuun käyttäjäarviointi (2).

Arviointimenetelmät antoivat samansuuntaiset tulokset. Lisäksi Media Access Australia keräsi eri tavoin vammaisten sosiaalisen median käyttäjien kokemuksia. Selvisi, että monien sosiaalisen median välineiden saavutettavuutta lisäävät

  • erilaiset web-portaalit
  • mobiililaitteille tarkoitetut sovellukset
  • sivustojen mobiiliversiot
  • esteiden ohittaminen näppäimistöllä navigoiden
  • verkossa toimivat tukiryhmät, joissa käyttäjät jakavat kokemuksiaan (2).

WeSQu-arviointi

Tampereen teknillisen yliopiston hypermedialaboratorion kehittämän WeSQun kysymyspatteriston avulla voi tarkastella verkossa olevien oppimateriaalien ja verkkopalveluiden laadukkuutta. Yhtenä laadun osa-alueena arvioinnissa on saavutettavuus.

WeSQu ottaa huomioon uuden ulottuvuuden, jonka sosiaalinen media on tuonut laadun arvioimiselle. Mahdollisuudet ovat lisääntyneet muun muassa

  • sisällön tuottamiseen yhteistyönä
  • keskustelemiseen
  • yhteisöjen luomiseen.(4).

WeSQun kysymyspankissa on kaikiaan yli 400 kysymystä

  • käytettävyyden
  • graafisen suunnittelun
  • saavutettavuuden
  • teknisen toteutuksen
  • yhteisöllisten ominaisuuksien näkökulmasta (5).

Arvioinnin myötä WeSQu antaa kehitysvihjeitä sivuston parantamiseksi ja raportissa tietoa verkkototeutuksen vahvuuksista ja kehitettävistä ominaisuuksista.

Ohjeissa kerrotaan realistisesti, että arviointi on haastavaa ja työlästä. Jokaisen osa-alueen (yhteensä kymmenen) arviointiin kehotetaan varaamaan 1–2 tuntia aikaa ja tutustumaan arvioitavaan sivuun etukäteen (5).

Kokeilun perusteella perehtyneisyys html-tekniikoihin on eduksi joihinkin osa-alueisiin vastaamisessa. Arviointi antaa hyvät mahdollisuudet yhteistyöhön ja verkkototeutusten laadun kattavaan ymmärtämiseen.

Sosiaalisen median sisältöjen saavutettavuus

Sosiaalisen median palvelun saavutettavuuteen vaikuttavat niiden ominaisuuksien ohella korkeakoulun henkilöstö ja opiskelijat sisällön tuottajina.

Esimerkiksi Yhdysvaltojen hallinnon HowTo.gov-sivusto ohjeistaa viranomaisia toteuttamaan saavutettavuutta sosiaalisen median käytössä. Sivustolla neuvotaan, kuinka yhteystiedot, postaukset, kuvat, videot ja äänitallenteet voi esittää tai jakaa saavutettavasti (6).

Hallinnon HowTo.gov-ohjeistuksesta pyritään luomaan elävä asiakirja, jota kehitetään eri viranomaisten, organisaatioiden ja kansalaisten yhteistyönä. Myös Suomessa valtionhallinto on osallistanut kansalaisia sähköisten palvelujen saavutettavuuden toteuttamiseksi esimerkiksi valtiovarainministeriön SADe-ohjelmassa (Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma).

Lähteet

 

  1. Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset. Opetushallitus 2012. Haettu 01.02.2013.
  2. Sociability: Social Media for People with a Disability. Media Access Australia. Haettu 02.03.2013.
  3. Accessibility in Social Media. Debra Ruh. SSB Bart Group. 08.01.2013. Haettu 02.03.2013.
  4. Evaluating the Quality of Social Media in an Educational Context. Kirsi Silius, Meri Kailanto and Anne-Maritta Tervakari. Hypermedia Laboratory. Tampere University of Technology Tampere, Finland. 2011 IEEE Global Engineering Education Conference (EDUCON) "Learning Environments and Ecosystems in Engineering Education" 505–510. Haettu 15.03.2013.
  5. WeSQu - työväline verkkopalvelujen arviointiin. Tampereen teknillinen yliopisto, Hypermedialaboratorio. Haettu 15.03.2013.
  6. Improving the Accessibility of Social Media in Government. HowTo.gov. 28.02.2013. Haettu 03.03.2013.

Muita lähteitä