3. Esteettömän valintakoetilaisuuden toteuttaminen
Hakijoiden monenlaisuuden huomioon ottava ympäristöjen ja käytänteiden suunnittelu vähentää esteitä. Esteettömyys on kuitenkin viime kädessä toteutettava tilanne- ja hakijakohtaisesti. Hakijan tarpeiden, oppiaineen vaatimusten ja oppilaitoksen arjen yhteensovittamiseksi tarvitaan vuorovaikutusta hakijan ja valintakoetta järjestävien tahojen kesken.
Vuorovaikutus hakijoiden ja korkeakoulun välillä käynnistyy korkeakoulun markkinoinnin ja viestinnän välittämästä tiedosta sekä puskaradion jakamista käsityksistä. Kootusti korkeakoulujen toimintaa kuvaillaan opetushallituksen oppaissa ja nettihaussa. Valintakokeesta kerrotaan tarkemmin korkeakoulun omissa valintaoppaissa, joissa on hyvä esitellä valintakokeen sisältö ja rakenne.
Korkeakoulujen velvollisuus on yhdenvertaisuuslain perusteella ryhtyä tarvittaessa kohtuullisiin toimenpiteisiin vammaisen opiskelijan opintoihin pääsemistä varten. Hakijalla on oikeus päättää, mitä hän kertoo terveydentilastaan tai toimintakyvystään. Saadakseen valintakokeeseen tarvitsemansa yksilölliset järjestelyt, hakijan tulee ilmoittaa riittävän ajoissa toiveensa ja perustella järjestelyjen tarve. Käytännössä tähän tarvitaan todistus lääkäriltä ja/tai asiantuntijalta.
ESIMERKKI Näkövammaisten keskusliiton aikuiskoulutussihteeri laati lausunnon, josta selvisi, että hakija tarvitsee heikentyneen näön vuoksi yliopiston valintakokeessa lisäaikaa, kysymykset sopivassa muodossa, mahdollisuuden käyttää henkilökohtaista tietokonetta vastaamiseen sekä erillisen tilan kokeen tekemistä varten. Hakemukseen liitettiin myös silmälääkärin lausunto.
Mahdollisimman esteettömän kokeen järjestämiseksi on otettava joustavasti huomioon
- koetilat ja kalusteet,
- apuvälineet ja teknologia,
- viestintä koetilanteessa,
- tehtävien ja kysymysten esittäminen,
- vastaaminen,
- asiantuntevien tulkkien, avustajien ja kirjurien saatavuus,
- ajankäyttö,
- valvonta ja
- koetilanteen järjestelyistä tiedottaminen henkilöstölle, esimerkiksi valvojille.
Taso 1: Design for All -periaatteen mukaiset ympäristöt ja käytännöt vastaavat mahdollisimman monen tarpeisiin.
Taso 2: Järjestelyt ryhmille, joilla on samankaltaisia tarpeita järjestelyille.
Taso 3: Yksilölliset järjestelyt ja apuvälineet.
Taso 4: Henkilökohtainen tuki, kun yksilölliset järjestelyt ja apuvälineet eivät riitä.
