ESOK-hanke 2006-2011

Esteettömyys näkyy suunnittelussa ja työtehtävissä

Lotta Lammisen haastattelu
Lotta Lamminen

Lotta Lamminen työskentelee tutkijana Teknillisen Korkeakoulun TUAS-talossa sijaitsevassa BIT Tutkimuskeskuksessa, joka on TKK:n itsenäinen tutkimusyksikkö. Hänen tutkimusalueensa liittyy ohutlevyjen muovaukseen, tuotekehitykseen ja materiaalien muovautumiseen. Tutkimuksen lisäksi Lammisen työhön sisältyy jonkin verran opetustehtäviä sekä luentoja.

Lotta Lamminen käyttää liikkuessaan kelattavaa pyörätuolia ja lisäksi hänellä on ollut avustajakoira. Hän on ollut mukana tekemässä Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan vammaisen opiskelijan opasta Otaniemi opiskeluympäristönä vammaisen opiskelijan näkökulmasta. Hän on ilmoittanut olevansa tarvittaessa liikuntavammaisen opiskelijan käytettävissä opiskeluun liittyen. Muuten hän ei tällä hetkellä työskentele esteettömyyden parissa.

Avustajakoiran kanssa opiskelu ja työyhteisössä toimiminen on ollut Lotta Lammiselle vaivatonta. Hän ei ole saanut negatiivista palautetta, ja ratkaisuista esimerkiksi allergiatilanteissa hän on voinut neuvotella sekä opiskelijoiden että henkilökunnan kanssa. Avustajakoira on ollut Lammisen mukana kaikkialla, niin työpisteessä, luennoilla ja tenteissä kuin opiskelijaravintoloissakin.

Yhdenvertainen työyhteisö

Työpaikkani on hyvä esimerkki esteettömistä ratkaisuista, Lamminen kertoo. TUAS-talossa, jossa liikuntavammaiset on jo suunnitteluvaiheessa otettu huomioon, esimerkiksi työtilat on tehty muunneltaviksi. Työntekijät ovat saaneet vaikuttaa työtilojensa suunnitteluun. Esteettömyys on toteutunut myös Lammisen töiden sisällössä.
- Olen saanut työskennellä projekteissa, joissa kykyni ovat päässeet hyvin hyödynnetyiksi. Olen voinut oppia lisää, mutta fyysiset rajoitteeni eivät ole haitanneet liikaa.
- Minulle on jaettu vastuuta samoin periaattein kuin muillekin työyhteisössämme. Esimieheni kohtelee minua tasavertaisena työntekijänä, ja erityisjärjestelyjä tehdään jos (ja vain jos) niitä itse pyydän.

Lotta Lamminen on päässyt työnsä puitteissa osallistumaan kansainvälisiin konferensseihin myös ulkomailla yhdenvertaisena kollegojensa kanssa. Lamminen on kokenut työmatkoilla tarvitsemansa ulkopuolisen avun korvaamisen ongelmalliseksi.
- Selviydyn itsenäisesti työpaikallani, mutta työmatkoille tarvitsen usein avustajaa. Näiden kustannusten korvaaminen ei kuulu kenellekään, joten jokaisen työmatkan kohdalla pitää neuvottelut käydä uudestaan.

Suurin haaste esteettömyyden edistämiselle on Lotta Lammisen mielestä asenteiden muokkaus ja toisaalta muutostöiden rahoitus. Omassa organisaatiossaan hän on usein törmännyt ajattelumalliin, jossa esteettömyyden edistäminen koetaan turhaksi, kun ei ole henkilöitä, joille esteettömyys on välttämätöntä. Tällöin ei nähdä sitä, että esteettömyyden tulee olla ennen käyttäjiä. Esimerkiksi vammaisen nuoren on vaikea kuvitella opiskelevansa korkeakoulussa, joka on esteellinen, sanoo Lamminen.

Uusi ovi ja internet helpottavat opiskelua

Lotta Lamminen opiskeli aikanaan TKK:lla konetekniikkaa. Hän kertoo, että nykyäänkin opintojen alkuvaiheessa kaikki luennot pidetään Alvar Aallon suunnittelemassa päärakennuksessa, missä ongelmakohdat liittyvät pääasiassa Alvar Aallon suojeltuun arkkitehtuuriin. Päärakennuksen esteitä on pystytty vain osin poistamaan ja sen vuoksi ratkaisut ovat puolinaisia. Pääovea ei ole saatu esteettömäksi, vaan liikuntavammaisten kulku tapahtuu kellarin oven kautta. Osa kerrosten välillä kulkevista hisseistä on liian pieniä ja porrashissejä on jouduttu käyttämään paljon. Joka paikkaan kuitenkin pääsee, vaikka paikoittain joutuukin hieman kiertämään. Lamminen iloitsee löytäneensä äskettäin rakennuksessa käydessään uuden oven, josta pyörätuolilla liikkuvien käynti on nykyisin ohjattu.
- Ovi on syrjässä ja pieni, mutta silti suuri parannus entiseen siivousvaraston kautta kulkemiseen. Myös koneosastolla on runsaasti portaita, mutta porrashissien ja tavallisten hissien avulla liikkuminen onnistuu.

Kun Lotta Lamminen aloitti opintonsa vuonna 1996, kursseille ja tentteihin ilmoittautumiset tehtiin ilmoitustauluilla. Tuolloin listat olivat usein liian korkealla, että niihin olisi tuolista käsin saanut nimensä kirjoitettua, ja ruuhkaisilla kursseilla pyörätuolin kanssa osallistumispaikasta joutui taistelemaan. Ilmoittautumisten ja kurssien tiedotusasioiden siirtyminen internetissä tietokoneilla hoidettaviksi helpotti etenkin vammaisten henkilöiden osallistumismahdollisuuksia.

Lotta Lammisen linkkivihjeet