Yhdessä kuljimme eteenpäin

Yhdessä eteenpäin -esteettömyysseminaari keräsi korkeakoulujen ja järjestöjen edustajia ympäri Suomea kuulemaan näkökulmia esteettömyydestä ja keskustelemaan tulevan esteettömyysverkoston muodostamisesta.

- Tervetuloa, ESOK-hankkeen koordinaattorit Paula Pietilä ja Merja Ylönen avaavat Yhdessä eteenpäin -seminaarin.

Diak Etelän laitokseen Helsinkiin kerääntyi suuri joukko eri korkeakoulujen ja järjestöjen edustajia. Seminaarin ensimmäinen puhuja, opetusneuvos Birgitta Vuorinen esitteli ministeriössä meneillään olevia suunnitelmia ja kehui ESOKin tekemää työtä:

- Toivon, että ESOK-projektin ajamat tavoitteet arkipäiväistyvät ja niistä tulisi kiinteä osa korkeakoulujen toimintaa.

Vuorinen painotti verkostoitumisen tärkeyttä.

- ESOK on ollut hanke, joka on ylittänyt monia rajoja: järjestöjen rajat ja korkeakoulujen väliset rajat, kun ammattikorkeakoulut ja yliopistot toimivat saman hankkeen alla. Lisäksi kansainväliset rajat ovat ylittyneet. Hyvällä mielellä voin sanoa, että tämä on onnistunutta toimintaa.

ESOK-hanke käynnistyi syksyllä 2005 taustanaan opetusministeriön toteuttama selvitys Esteetön opiskelu yliopistoissa, jossa selviää, että esteettömyysverkosto puuttuu ja sille on tarvetta. Birgitta Vuorinen

- Tästä on jo kauan aikaa ja asiat toivottavasti edistyvät nopeasti. Nyt tarkoitus on polkaista käyntiin uusi hanke, jossa selviää missä mennään uuden vuosikymmenen alussa.

- ESOK-hanke on tuottanut hyvää materiaalia. Ne ovat olleet erittäin hyödyllisiä, laajalle levinneitä ja kiiteltyjä.

- Laadun määritteleminen on haastavaa ja hankalaa. Tällä hetkellä yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on viisi sähköistä järjestelmää, joiden avulla toteutetaan opiskelijavaihtoa. Vuoteen 2013 mennessä tavoitteena on, että näitä järjestelmiä on vain yksi eli hakujärjestelmät tulevat yhdistymään.

- Haluan tuoda opetus- ja kulttuuriministeriöltä terveisiä ja toivon, että vahva verkosto jatkaa työntään.

Hyvä opiskelukyky monen asian perustana

Lataa tästä KYKY-hankkeen power point -esitys

KYKY-hankeen Johanna Kujala ja Laura Heinonen aloittivat esityksensä ohjaamalla seminaarin osallistujille venytysharjoitukset. Pirteällä mielellä jaksaa paremmin.

- Tutkimusten mukaan hyvä opiskelukyky tarkoittaa useasti hyvää työntekijää. Opiskelukyvyn edistämiseen pystyy vaikuttamaan jokainen korkeakouluyhteisön jäsen.

- Tarkoituksena on tuoda opiskelijoita ja henkilöstöä lähemmäksi toisiaan. Esteettömyys koskee kaikkia. Siksi myös opiskelijoita tarvitaan mukaan kertomaan tarpeistaan ja ehdottamaan keinoja asioiden edistämiseksi.

Yleisökysymys keskeytti esityksen:

- Entäpä etäopiskelu ja verkkokurssit? Näettekö ne hyvinä vai huonoina asioina?

- Ne ovat sekä että. Riippuu täysin miten niitä hyödynnetään, mutta mielsetäni ne ovat hyvä mahdollisuus opiskelun esteettömyydelle, Heinonen vastaa.

Kujala ja Heinonen olivat miettineet kuvitteellisia, mutta mahdollisia esimerkkitapauksia, joissa esteettömyyden tarve korostuu (katso tarkemmin esityksen power pointeista). Seminaarin yleisön oli määrä pohtia ratkaisuja näihin ongelmiin.

Mietinnässä on tapaus Maija, 51 vuotta. Heikkonäköinen Maija aloittaa yliopisto-opinnot, mutta hänellä on puolentoista tunnin matka julkisilla kulkuvälineillä kodistaan yliopistolle ja hän tarvitsisi ennalta tietoja opetuksen aikatauluista. Tiedekunta vastaa vain päiviä ennen h-hetkeä, että niistä tiedotetaan kun ne ovat valmiit.

- Omat apuvälineet tulisi olla kunnossa jo ennen opiskelun aloittamista, yleisöstä todettiin viitaten Maijan näkövaikeuksiin.

- Maijan tarvitsemat tukitoimet ovat sellaisia, jotka voivat auttaa kaikkia opiskelijoita! Siinä mielessä ei tarvita mitään erityistoimenpiteitä, sillä kaikkia opiskelijoita tulisi kohdella samalla tavalla, toinen vastaaja totesi.

- Tää asia linkittyy suurempaan kuvaan vanhentuneista tavoista. Miksi työ alkaa vasta kun kellokorttia leimataan, miksei voisi tehdä palkallista työtä jo junalla matkustaessa, mikäli se on mahdollista?, hän jatkoi.

Kujala ja Heinonen antoivat esityksen lopussa näkökulmaa, miten esteettömyysasioihin pystytään vaikuttamaan.

- Pitää luoda uskoa, että esteettömyys on tärkeä asia. Täytää luoda asennetta, jotta päästään sinne toimintaan asti. Tiedon kautta perustelu, eli minkä takia ne asiat ovat tärkeitä ja miksi ne pitää muuttaa, on hyvä tapa viedä asiaa eteenpäin. Se on hyvä taktiikka. Asiaa vievät eteenpäin sekä henkilöstö että opiskelijat. Yhdessä on helpompi toimia ja saada muutoksia aikaan.

Opiskelijat ovat oman alansa asiantuntijoita

ESOKin kansainvälisissä kokouskeskusteluissa on noussut esiin muiden maiden toimesta huomio, että he eivät ole edes tajunneet hyödyntää opiskelijapuhujia seminaareissaan. Nimenomaan opiskelijoilla on arvokasta ja ainutlaatuista näkökulmaa esteettömyysasioihin.

Seminaarissa puhui kolme opiskelijaa eri korkeakouluista. Heistä ensimmäisenä aloitti toisen vuoden opiskelija Eeva Airikkala Diakista, joka esitteli oppilaitoksensa esteettömyysratkaisuja:

- Kyllä huomaa kuuluvansa joukkoon ja kaikki tietää toisensa. Tilana Diak on ihan esteetön. Opiskelijahuolto on hoidettu hyvin. Hissi on hyvä ja siihen pääsee, vaikka se on pieni. Hissin koko vaikuttaa siihen, millä mä tulen kouluun.

- Haluaisin lähettää terveisiä, ettei itse tarvitsisi aina olla pyytämässä esteettömyyttä. On kurjaa tuoda omaa vammaisuuttaan esille. On silti mukavaa, jos joku tulee oma-alotteisestikin kysymään, tarvitsetko jossain apua.

Seuraavaksi mikrofonin taakse pääsi Tiina Hokkanen-Oja. Lue hänen puheenvuoromateriaalinsa tästä linkistä.

- Olen lähes ikuinen opiskelija Jyväskylästä. Valmistun ensi vuonna, kun täytän viiskymmentä, Hokkanen-Oja naurattaa yleisöä.

Hokkanen-Oja on ollut yliopistossaan ainejärjestöaktiivi ja toiminut muun muassa sosiaalipoliittisena vastaavana.

- Oonko mä esteettömyyden asiantuntija? Kai mä oon ollu sellanen hullu, että meen pää edellä joka paikkaan. Se on kova, se kestää.

- Sanonko mikä estää tasa-arvon toteuttamisen? Fossiiliset asenteet!

- Miten esteettömyyttä tarvitsevia opiskelijoita sitten tavoittaa, mikäli heitä haluaa lähestyä vaikkapa ainejärjestöasioissa? Terveydentila ja vammaisuus ovat salassa pidettäviä asioita. Tässä pyörätuolissa on se hyvä puoli, että tätä ei voi salata. Erityisopiskelija on vähän kuin lasikaapissa. Voi kun sais olla niin kuin ei oliskaan.

Yleisön joukosta huudettiin mielipide:

- Suomessa ajatellaan, että vammainen on joko tosi viisas tai tosi tyhmä. Me ollaan työkavereita, ystäviä, isiä, äitejä. Ei mitään sankareita tai surkimuksia. Tavallisia! (Lue myös tätä ajatusta käsittelevä artikkeli elokuvista.)

Kolmas opiskelijapuhuja oli Jennifer Stanger Turun yliopistosta.

Lue hänen puheenvuoromateriaalinsa tästä linkistä. Hän kertoi opiskelujensa ensimmäisestä vuodestaan näkövammaisen asemassa:

- Tieto tarpeistani voisi kulkea paremmin, ettei tarvitse samoja asioita käydä läpi erikseen jokaisella kurssilla jokaisen professorin kanssa.

- Toivoisin yhteneväisyyttä eri oppiaineiden ja laitoksen välillä jotta oppimateriaali olisi kaikkialla mahdollisimman samassa ja saavutettavassa muodossa. Sähköinen opetusmateriaali on useimmiten ollut saavutettavassa muodossa, mutta kielikursseilla jos käytetään lehdistä kopioituja artikkeleita, niin niitä en ole saanut skannattua.

Yleisön joukosta nousi kysymys teknologian hyödyntämisestä:

- Nykyään on lukulaitteita, joilla voidaan skannata 99% tarkasti haluttu materiaali. Miksei yliopistolla investoida näihin?

- Näkevät opiskelijakaverini sanovat, että vanha kurssimateriaali on muutenkin vaikeasti luettavaa ja nähtävää, Jennifer lisää.

- Siis mitä? Kysehän on sitten yleisestä saavutettavuudesta! Vanhanaikaisen opettajan, joka menee kopiokortti kädessä monistamaan matskuja, niin ei hänen minnekään esteettömyyskurssille pidä mennä, vaan Photoshop-kurssille. Siellä sitten oppii tekemään pdf-tiedostoja. Seuraavalla kerralla hän oppii vielä siistimään ja korjaamaan vanhasta artikkelista tuhrut. On varmasti 15 vuodenkin päästä iloa, kun samat tiedostot ovat edelleen kirkkaan selkeitä.

Seminaariyleisö nyökkäili huvittuneena korkeakoulumaailman paikallaan junnaaville tavoille. Keskustelu seminaarin puhujien ja yleisön kesken oli yhä vapautuneempaa ja luvassa oli värikäs loppukeskustelu, jossa pohdittiin myös ESOK-verkoston tulevaisuutta.

Lue myös raportti loppukeskustelusta ja www-sivujen palautteesta ja seminaarin palautteesta.