ESOK-hanke 2006-2011

Aikuisten oppimisvaikeudet – poissa silmistä, poissa mielestä?

Suomalaisessa yhteiskunnassa on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota aikuisten oppimisvaikeuksiin, vaikka 5–10 prosenttia väestöstä elää niiden kanssa koko ikänsä. Hyvästäkin erityisopetuksesta tai henkilökohtaisesta kompensoinnista huolimatta osa tiedonkäsittelyyn liittyvistä vaikeuksista on pysyviä. Tällaisia ovat esimerkiksi lukivaikeuteen liittyvä työmuistin kapeus ja fonologisen tietoisuuden ongelmat. Oppimisen erityisvaikeuksiin voi liittyä myös tarkkaavuuden vaikeuksia, masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta.

Oppimisvaikeudet eivät ole este pärjätä töissä tai opinnoissa, mutta vaativat yksilöltä aika ajoin keskimääräistä enemmän ponnistelua. Mitä enemmän ympäristö asettaa vaatimuksia tiedonkäsittelylle, sitä suuremmiksi kasvavat oppimisvaikeuksien haitat. Nykytiedon valossa ihmetyttää, miksi tietoyhteiskunnassa ei olla kiinnostuneempia tiedonkäsittelyn kuormitusta vähentävästä kognitiivisesta ergonomiasta, esteettömistä verkkosivuista tai tietoteknisistä apuvälineistä.

Aikuisten oppimisvaikeuksiin tarvitaan uusia palveluita

Opi Oppimaan logoOpi oppimaan -oppimisvalmennuskeskus on nelivuotinen kehittämishanke, jossa etsitään toimivia kuntoutuspalveluita nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksiin. Hankkeen taustalla on ajatus siitä, että yhteiskunnan pitäisi tarjota tukea oppimisen erityisvaikeuksiin elämän eri vaiheissa. Sama kokemus on projektin asiakkailla, jotka aikuisena hakeutuvat usein omasta aloitteestaan tutkimuksiin ja kuntoutukseen. Monesti taustalla on jokin elämän murroskohta: opinnot ovat viivästyneet, työ tuntuu kuormittavalta tai alanvaihto on ajankohtainen. Suurin osa haluaa saada selvyyden, mistä omat vaikeudet johtuvat. Joskus apua on myös yritetty hakea laihoin tuloksin yhteiskunnan normaalipalveluista. Viimeistään kohtalaisen hyvä pärjääminen voi olla esteenä avun saamiselle, oli opiskelu sitten kuinka työlästä tahansa.

Oppimisvaikeudet ovat aikuisille suurempi ongelma kuin ne olivat muutama vuosikymmen sitten, sillä yhteiskunta on muuttunut paljon erityisesti koulutuksen ja tiedonkäsittelyn vaatimusten suhteen. Yhteiskunnan muutokset voisivat olla myös uusia mahdollisuuksia. Aivojen toiminnasta ja oppimisvaikeuksista tiedetään nykyään paljon enemmän kuin monen aikuisen kouluaikana, vaikka selvitettävää riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Neurotieteet ovat kuitenkin vahvistaneet havaintomme siitä, että oppiminen on ihmiselle elinikäinen mahdollisuus. Koulutuksen tiedetään olevan yhteydessä sekä parempaan työllisyyteen että terveyteen.

Toisin kuin usein ajatellaan, oppimisvaikeuden selvittämisellä on paljon myönteisiä vaikutuksia ihmiselle itselleen. Tieto todettavissa olevasta oppimisvaikeudesta koetaan leimaamisen sijaan usein helpottavana ja ongelmaa rajaavana. Riittävän perusteellinen arviointi voi kertoa myös tiedonkäsittelyyn liittyvistä vahvuuksista. Monet projektin asiakkaat ovat kertoneet toiveenaan, että olisi mahdollista oppia vähän helpommalla tavalla. Oppimiseen voi vaikuttaa jopa pienillä muutoksilla, joita ei välttämättä tule itse ajatelleeksi.

Kuntoutus tukee yhdenvertaisia mahdollisuuksia

Kuntoutuksen tehtävänä on auttaa yksilöä löytämään omia selviytymiskeinoja ja siten tukea yhdenvertaisuuden toteutumista. Opi oppimaan -projektin toimintaan osallistuneille on ollut tärkeää tiedon ja uusien keinojen saaminen. Verrattain lyhytkestoisessa kuntoutuksessa painopiste on vaikeuksien kompensaatiossa ja omien vahvuuksien tunnistamisessa. Oppimista voi helpottaa esimerkiksi apuvälineillä, erilaisella lukutekniikalla tai kiinnittämällä huomiota työskentely-ympäristöön. Monelle projekti on ollut ensimmäinen mahdollisuus keskustella avoimesti oppimisvaikeudesta.

Ryhmätoimintaan osallistuneet ovat pitäneet tärkeänä mahdollisuutta peilata omia kokemuksia muiden kanssa. Samalla on saanut huomata, että ei ole yksin vaikeuksiensa kanssa. Tieto ja muiden tuki antavat rohkeutta kertoa omista vaikeuksista. Se on myös oikeutus erilaisuudelle: itseltä ei tarvitse vaatia kohtuuttomia. Vähintään yhtä tärkeää on huomata, että uuden oppiminen on mahdollista vaikeuksista huolimatta.

Esteettömyys vaatii avoimuutta

Usein esteettömyyden toteutuminen vaatii ihmiseltä aktiivista oman asiansa ajamista. Käytännössä se tarkoittaa tietoa omista vaikeuksista ja myös oikeuksista. Monet Opi oppimaan -projektin asiakkaat ovat pitäneet tärkeänä, että oppimisvaikeus on virallisesti todettu ja siitä on mustaa valkoisella. Brittitutkija Barbara Riddick onkin todennut, että vasta silloin ihmisillä on tosiasiallinen mahdollisuus ja oikeus haastaa yhteiskunnalliset käytännöt.

Esteettömyyden kannalta yleinen avoimuus erilaisuudesta ja sen kohtaamisesta on tärkeää. Sitä tarvitaan myös silloin, kun erilaisuus ei ole näkyvää, kuten oppimisvaikeuksien kohdalla usein on kyse. Esteettömyys edellyttää, että tarjolla olevista palveluista ja erityisjärjestelyistä tiedotetaan avoimesti ja ymmärrettävästi. Yhdenvertaisuussuunnitelmissa voi lukea erilaisista tai jopa monenlaisista oppijoista, mutta lisäaikaa on osattava hakea esimerkiksi vammaisneuvonnasta. Erityisjärjestelyt vaativat usein lääkärintodistuksen, vaikka muuten oppimisvaikeuksia harvoin rinnastetaan sairauteen.

On tosiasia, että vanhempien ikäpolvien lisäksi myös nuorilla on tunnistamattomia oppimisvaikeuksia. Erityisjärjestelyjen pyytäminen voi tuntua vaikealta, eivätkä kaikki halua kertoa vaikeuksistaan. Luentokalvojen saaminen verkosta etukäteen, monipuolisuus kurssien suoritustavoissa ja riittävä palaute laajan tehtävän eri osavaiheissa hyödyttävät kaikkia opiskelijoita. Jos tentin suorittaminen tietyssä aikaraamissa ei ole asiantuntemuksen osoittamisen kannalta perusteltua, olisi kohtuullista tarjota automaattisesti riittävästi aikaa tentin suorittamiseen ja oman osaamisensa näyttämiseen.

Selviytymisen kannalta on tärkeää tietää, että tukea on tarvittaessa saatavilla, vaikka siihen ei joutuisikaan turvautumaan. On myös tilanteita, jolloin esteettömyys ja matalan kynnyksen tuki eivät yksin riitä turvaamaan yhdenvertaisuutta. Tällöin yhteiskunnan olisi tarjottava erityispalveluita niille, joiden yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja oppimiseen eivät muuten toteudu tai joiden kohdalla oppimisvaikeudet ovat elämänmittainen haaste. Oppimisvaikeudet eivät häviä sillä, että niistä ei puhuta tai niiden olemassa oloa ei tunnusteta.

Kirjoittajasta

Johanna Korkeamäki toimii projektitutkijana RAY:n oppimisvaikeusohjelmaan kuuluvassa Opi oppimaan -hankkeessa. Hänen tutkimusaiheensa koskevat aikuisten selviytymistä oppimisvaikeuksien kanssa ja hankkeen sisäistä arviointia.

Lisätietoa:

  • Opi oppimaan -hanke
  • Dr Barbara Riddick
  • Riddick, B. 2000. An examination of the relationship between labelling and stigmatisation with special reference to dyslexia. Disability & Society 15(4): 653-667.