ESOK-hanke 2006-2011

Esteettömyys on valttia! –Road Show Turussa

Raportti Turun Road Show taphtumasta: mitä tapahtui? Ketä oli paikalla? Miten tapahtuma järjestettiin?

Turun alueen korkeakoulujen opiskelijakunnat ja korkeakoulut järjestävät alueellisen Road Shown opiskelijoiden hyvinvointiviikon yhteydessä 29.9 - 3.10.2008. Hyvinvointiviikon yleisteemana oli tänä vuonna riippuvuudet. Road Show- tapahtumat kiersivät hyvinvointiviikolla Turun alueen korkeakouluissa. Miten Road Show syntyi Turussa? Lue Paula Pietilän kertomus!

Tiistaina järjestetyssä seminaarissa keskusteltiin opiskelijan arjen hallinnasta esteettömyyden näkökulmasta lähestyen. Esteettömyysseminaarin avasi Paula Pietilä. Hän kertoi terveiset Turun seudun korkeakoulujen työryhmästä, joka on valmistellut tapahtumaa keväästä 2008 lähtien. Seminaarissa kuultiin ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön, korkeakouluhenkilöstön, opiskelijoiden ja ESOK-hankkeen puheenvuoroja. Keskusteluissa esitettiin aktiivisesti kysymyksiä sekä toivottiin tietoa sekä materiaaleja esteettömyys- ja hyvinvointityön edistämiseen.

Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä

Kristiina KunttuYTHS:n ylilääkäri Kristiina Kunttu totesi, kuinka opiskelu on opiskelijan työtä. Kuten työntekijä tarvitsee työkykyä, tarvitsee opiskelija opiskelukykyä.  Opiskelukyky ei ole tunnistettu sana tiedonhaussa, mutta sen käyttö on lisääntymässä.  Opiskelijalle opiskelukyky voi olla aivan muuta kuin lääkäreille tai muille ohjaus- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Opiskelukyky liitetään usein opiskelujen etenemiseen. Mitä on opiskelukyky eri tilanteissa? Onko tähän mittareita? Mitkä kaikki asiat tähän liittyvät? Näitä teemoja tulee pohtia myös esteettömyystoiminnassa.

Opiskelukykyä ja siihen luotua tarkastelumallia on katsottava kokonaisuutena. Mallin osina ovat yksilön omat voimavarat, opiskelutaidot, opetustoiminta sekä opiskeluympäristö. Käytännössä kyseessä on tavallinen arkisten asioiden hallinta – arjen hallinta. Jonkin asian huonompi tila ei vie kokonaisuutta kumoon, mikä on lohdullista. Muut alueet tukevat heikommassa tilassa olevaa osa-aluetta. Kyseessä ei ole ns. kivijalkamalli, vaan eri osa-alueet ovat rinnakkaisia ja vaikuttavat ristikkäin ja monitasoisesti toisiinsa.

Nuoruus on monella tavalla haasteellinen vaihe opiskelijan elämässä. Tulevaisuuden ihmissuhteet ovat rakentumassa, elämänympäristöt sekä sosiaaliset verkostot muuttuvat usein opiskelupaikkakunnan vaihtumisen myötä. Useilla opiskelijoilla yleisiä ongelmia ovat jatkuvan ylirasittumisen kokeminen sekä mm. esiintymiseen liittyvä jännittäminen. Monet kokevat olonsa myös yksinäisiksi ja sosiaaliset verkostot vähäisiksi – sosiaalinen tuki jää usein olemattomaksi. Sen sijaan terveydentilansa monet kokevat hyväksi.

Osa korkeakouluopiskelijoista kokee korkeakouluopiskelussa tarvittavat opiskelutaidot heikoiksi. He toivovat lisätukea opiskelutekniikkaan ja omatoimisuutta vaativien tehtävien tekemiseen, esiintymisjännitykseen sekä stressinhallintaan. Palautteen riittämättömyys on ongelma, sillä opiskelija ei saa realistista tuntemusta siitä, missä mennään. Hyvä opetus ja ohjaus ovat kuitenkin ”ykkösasia”.

Ylilääkäri Kunttu totesi esityksessään, että kaikki vaikeudet eivät tarvitse terapiaa ja lääkitystä – suurin osa selviää ohjauspalveluilla ja keskustelulla sekä sosiaalisilla kontakteilla. Hyvä opetus ja ohjaus, henkilöstön pedagoginen osaaminen sekä tuutorointi edistävät korkeakouluopiskelua.

Fyysistä opiskeluympäristöä tarkasteltaessa opiskelijoiden tauko- ja sosiaalisten tilojen viihtyvyys on tärkeää. Psyykkisessä ja sosiaalisessa ympäristössä keskeisiksi nousevat opiskeluilmapiiri, vuorovaikutustilanteet sekä osallistumis- ja harrastusmahdollisuudet. Tärkeää on, että oppilaitokset, opiskelijakunnat ja opiskelijat ja terveydenhuolto tekevät tiivistä yhteistyötä opiskelijahyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Tuen saaminen edellyttää opiskelijalta aktiivisuutta ja opettajalta paneutumista

Marja-Berit Rokka, Turun yliopiston suomen kielen laitokselta pohti esityksessään opetushenkilöstön kokemuksia opiskelun edistämisestä sekä opiskelijahyvinvoinnista. Opettajat olivat kertoneet huolestaan, etteivät he aina havaitse opiskeluun liittyviä vaikeuksia eivätkä osaa auttaa ja tukea opiskelijaa. Rokka toivoo, että kaikilla opiskelijoilla olisi tunne: ”tukea on saatavilla ja on ihmisiä, joilta voi saada apua”.  Tuen saaminen vaatii opiskelijalta aktiivisuutta, sillä tieto yksilöllisistä tai erityisjärjestelyistä tulee oppiaineeseen vain yhden kerran – se ei kantaudu itsestään vuosia eteenpäin.

Opettajat kannustavat opiskelijoita keskustelemaan tentaattorien ja vastuuopettajien kanssa, jos jokin oppimistehtävä tai tentti ei tahdo onnistua. Ongelmistaan selvinneet opiskelijat ovat poikkeuksetta onnellisia, jos joku on paneutunut ja puuttunut heidän tilanteeseensa. Tärkeää on korostaa opiskelun prosessiluonnetta - kaikki voidaan rakentaa osista.

Rokka muistutti, kuinka virtuaaliopiskelu on monia palvelevaa mutta siihen liittyy myös ongelmia – se voi ”viedä sinut kauas ja suureen yksinäisyyteen”.

Carita ViljanenCarita Viljanen on opiskellut Turun yliopistossa ja jatkaa nyt opiskeluaan Åbo Akademissa. Hän totesi, kuinka vammaisen opiskelijan elämän perusasioiden tulee olla kunnossa, ennen kuin opiskeluun voi keskittyä. Perusasiat liittyvät talouteen, avustajapalveluun, terveydentilaan sekä asumiseen ja elämänympäristöön. Viljanen totesi hymy suupielessään, kuinka vammaisen tulisi olla sekä lääkäri että juristi, että asiat menisivät parahin päin. Itsenäisyys ei tarkoita sitä, että teet kaiken itse – vaan sinulla on päätösvalta miten ja milloin asiat tehdään.

Kun perusasiat ovat kunnossa, voidaan ruveta miettimään sitä opiskelua! Esteettömyys liittyy fyysisiin ympäristöihin, viestintään ja tiedonkulkuun, opetukseen ja ohjaukseen sekä asenteisiin ja arvoihin. Monelle vammaiselle opiskelijalle tietokone ja nettiyhteys ovat erityisen tärkeitä sekä opiskelun että sosiaalisten suhteiden kannalta – monille ne mahdollistavat sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä osallistumisen ja osallisuuden. Kuitenkin on muistettava, etteivät ne koskaan korvaa henkilökohtaisia tapaamisia ja vuorovaikutusta.

Opetus ja ohjaus sujuvat, kun esteistä ja opiskelun ongelmista kerrotaan henkilöstölle etukäteen. Tällöin yksittäinen opiskelija pystytään ottamaan huomioon. Vammaisen opiskelijan opiskelutahti on usein hitaampi ja Bolognan prosessiin liittyen tämä näyttää huolestuttavalle, sillä kaikkien tulisi valmistua samassa ajassa. Vammaiselle opiskelijalle kiire on usein erityisen haasteellista ja kuormittavaa.

Viljanen on opiskeluaikanaan havainnut, kuinka esteettömyyteen ja vammaisuuteen liittyvät arvot ja asenteet vaihtelevat suuresti eri tilanteissa ja yhteisöissä. Usein vammaiset nähdään pienenä marginaaliryhmänä ja siten heidän huomiointinsa jää puutteelliseksi. Valitettavasti asenteellisuutta ja ennakkoluuloja esiintyy myös opiskelijaelämän puolella: tapahtumat ovat usein esteellisissä paikoissa ja niihin ei tahdo ehtiä mukaan – esimerkiksi kuljetuspalveluihin liittyen siirtymiset paikasta toiseen eivät tapahdu nopeasti ja täten vammainen opiskelija jää jälkeen ja ulkopuoliseksi.Viljanen on kuitenkin havainnut edistystä ja muutosta esteettömään suuntaan. Sekä korkeakouluissa että sitä ympäröivässä yhteiskunnassa tavoitteeksi tulisi ottaa monipuolinen ja kaiken kattava esteettömyys.

Koulutusta tiedonnälkään ESOK-hankkeelta

Valtakunnallisesta korkeakoulujen esteettömyyshankkeesta, ESOKista toi terveiset Merja Ylönen. Keskustelua virisi erityisesti valmisteilla olevista korkeakoulujen valintakoesuosituksista sekä opetukseen ja ohjaukseen tuotettavista perehdytysmateriaaleista. ESOK-hankkeelta toivottiin aktiivista tiedottamista esteettömyysteemasta, henkilöstökoulutusta sekä asioihin vaikuttamista alueellisesti ja valtakunnallisesti. Vuosi 2009 on ESOK-hankkeessa koulutuksen vuosi, jolloin panostetaan korkeakoulujen opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden kouluttamiseen esteettömyysteemassa. Omat koulutustoiveesi voit kertoa vastaamalla Esteettömyyskoulutuskyselyyn.

Tapahtumapäivän ohjelma